perjantai 20. joulukuuta 2013

Mistä tunnet sä ystävän?

No RINTAMERKISTÄ tottakai!
Tulipa ahaa-elämys ja ajatus siitä, 
että ompeluseuran jäsenet olisi mukava tunnistaa jostakin muusta 
kuin neilikasta rintapielessä messuilla ja muissa aihetta hivelevissä tapahtumissa
tai vaikka ruokakaupan kassalla.
Ehdotinpa sitten tätä kuvaa ompeluseuran "päällikölle" sanalla rintanappi
Ja sitten me päätettiin, jotta teetetään sellaisia!
Ja niin teetettiin!
Pian olikin postissa kasa tällaisia ihanuuksia!
Ja tässä se komeiloo sen "päällikön" rintapieles tuoreeltansa
Tarkennukseksi kerrottakoon, jotta EPO on lyhennys ryhmän nimestä 
Etelä-Pohojalaaset Ompeloo!



sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Rakkaurella EPOlaisille

Meidän alueen omalla ompeluseuralla 
Etelä-Pohojalaaset Ompeloo -ryhmällä 
oli marraskuun puolessa välissä 2-vuotissynttärit. 
Ilahduttaakseni kaikkia ihania naisia ja ryhmän vetäjää päätin, 
jotta piirrän ja kaavoitan meidän ryhmälle 
oman hupparin - EPOhupparin.
Tuumasta toimeen ja tässä se on:
Slimmiä, raglania, pitkää ja hupullista.
TYKKÄÄN! Vaikka itte sanonkin.

Omat hupparini tällä kaavalla koossa xl:
 Tähän kurreen vaihtui vielä hihansuun ja helman resorit matkan varrella, 
kun meinasivat olla turhan timmit velourista.
Tulipa testattua.

 Ja tämä sokerikalloinen vasta onkin lemppari!

Ja pitihän sitä ajatella myös jokaisen eponaisen miestäkin hitusen
ja kaavoittaa yllätykseksi vielä miehillekin omansa!

Omalle murulle on hupparitekeles vielä puolitiessä, 
mutta hyvää kannattaa odottaa.

Laittakaahan EPOnaiset linkkejä kommetteihin, 
jotta mistä teidän omanne löytää tiirailtavaksi! 


tiistai 3. joulukuuta 2013

Linnanjuhlahumua menneiltä vuosilta

Tässä vaiheessa vuotta onkin hyvä muistella 
menneitä itsenäisyyspäiviä ja linnanjuhlapukuja, 
joihin olen saanut olla osallisena.

Ensimmäinen kosketukseni linnanjuhliin oli vuonna 2005
Olin tuolloin työharjoittelussa omassa SeAmk:in Kulttuuri- ja muotoilualan yksikössäni Jurvassa
ja sain tehtäväkseni silloin kansanedustajana toimineen Paula Risikon juhlapuvun.
Sinisen silkkipuvun suunnittelusta vastasi yksikkömme johtaja Irmeli Jussila.
Korut pukuun valmisti metalliartesaaniopiskelija, 
vaatetusalanartesaani Maiju Svenström-Vimm.

 Kuva: Mirja Lindroos
 Kuva: Ilkka 8.12.2005

Toisen kerran linnanjuhlapuvun valmistukseen 
pääsin osalliseksi seuraavana vuonna 2006.
Tuolloin valmistin kansanedustaja Paula Risikon asukokonaisuuteen
turkoosinsinisen kettuhuivin itsekehittelemälläni tekniikalla. 
Itse puku oli hankittu seinäjokisesta morsiuspukuliikkeestä. 
Juhla-asun hopeakorun valmisti kultaseppä Juha Koskela.

Kuva: Iltasanomat 7.12.2006

Kolmas itsenäisyyspäivän juhlien projektini onkin viime vuodelta 2012
Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikon puvun suunnittelusta vastasi 
Marimekon suunnittelijan Noora Niinikoski.
Juhlapuku valmistettiin Marimekon Lokki -kankaasta.

Kuva: Iltalehti 7.12.2012

Tämän vuoden projekti onkin vielä enemmän tai vähemmän salainen. 
Luvassa on jotakin punaista, jotakin mustaa ja kimalletta... ;)

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Mun mies Mustikka ja muutama muu

Syntyipä pieni mies.
Silmät siniset kuin mustikat.
Mustikkamies.
Mustikkaan pieni mies käärittiin siis oitis.
 
 
 
 
Mustikka joustofrotee Viljamin puodista <3
Pipon ja peiton kaava omasta päästä,
housut Ottobren kaavoista.
 
 
Sukkahousut tehty Animatorsien sukkiksien
mallinmukaisesti 39 koon sukista!
Mainiot pienelle miehelle!
 
 
PikkuPiian imetystyynyn malliin ja
täytteen vähyyteen kyllästyneenä tuunasin siitä aivan
uuden imetystyynyn Suuren käsityölehden kaavalla.
Sisäkangas puuvillaa ja pestävä päällikangas
Eurokankaan ihanaa autoista.
Ei kuulkaa enää hiosta!
 
 
Kolmen Kekkosen Kotsa
 
 
Ja vielä muutama enemmän tai vähemmän
aikaa marinoitumassa ollut tuotos:
 
 
Mirkuttimen kapaloproto!

 
Vuonna 2007 esikoiselle tehdyt kuplavolkkaripaita
(kuvassa isännän oma kupla) 
ja lohikäärmehaalarit,
jotka eivät mahtuneetkaan 4370g:lle.
 


perjantai 29. maaliskuuta 2013

Ihanat kirput

Mitä vanhempi,
sen parempi.
Mitä "rupuusempaa",
sitä enemmän romuromanttisen mieleen. 
Tässäpä annos tämän kirppistelijän löytöjä.
Rakkaimmat syksyltä ja viimeaikojen uusimpia.
 
Piianpeili löytyi oman taloyhtiön roskiksesta!
Ei ollenkaan hassumpaa :D
Neiti Nöttönen iloitsee vieläkin.
 
Tuikitarpeellisia keittiöesineitä.
Raastin piti ostaa vain,
koska onhan se kaunis <3
Vähän nihkeästi toimii,
mutta koristaa senkin edestä ;)
Sitä oikeaa kerrostarjotinta olen etsinyt ties kuinka kauan.
Tämä on se minun oikeani :)

Tämä ihana nukensänky on oikeastaan ystäväni kirppislöytö,
jonka hän "pakotti" minun ostamaan.
Ihan hirveän vihainen vieläkin tapahtuneesta,
sillä nyt pienet prinsessamme saavat nukkua tässä.
 
Tämän sekalaisen seurakunnan osallistujat
ovat olleet kaapissa jo muutaman viikon.
Oikean puolimmaisesta olisi tarkoitus tehdä itselle takkia,
mutta ehkä vasta loppukesästä,
kun vartalo on vähän palautunut masukin jäljiltä. 
 
Tämä keväisen raikas kasa on eilisen kirppistelyni!
Kahdet ihanat kukkaverhopaneelit,
iso pala Marimekon kangasta 
(kuulemma... itse en oikein tiedä,
kun en hirveästi Marimekosta perusta...),
parit pienet liinat pikkutyttösten mekkoihin
ja ihana pieni metallinen naulakko.
Keltaisesta kehyksestä on tarkoitus tehdä peili
Bellen ja Meridan vaatekaappiin ;)

Tarttuipa SPRltä kainaloon myös kauan kaipaamani hihan silityslauta!

Ja näistä ihanista hiuskammoista ollaan tyttären kanssa ihan fiiliksissä,
sillä molemmat tykätään kovasti laittaa etuhiukset niillä kuriin.

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Ihanan ihanat pikkuprinsessat!

Ensinnäkin pakko tuumata, jotta:
"Voi poijat! Bloggeri toimii ja kuvia saa lisättyä!"
Nyt saa ja voi taas bloggailla.
Vähiin on jäänyt, kun kuvia ei ole saanut laitettua, asiaa olisi ollut paljon.
Siinäpä sitä tehtävää äitiysloman alkumetreille :)
 
Arvatakin voi siis,
että meilläkin on JOTKUT hurahtaneet näihin ihaniin Disneyn Animators nukkeihin!
Tyttären syntymäpäivälahjoina meille muuttivat Belle ja Merida. 
Belle on kuin tyttäreni, Merida ehkä vähän kuin minä.
Mene ja tiedä todellisuudesta, mutta nappivalinnat meille <3
 
Ensimmäisenä ompeluna oli ihan pakko tehdä Bellelle uudet sukkahousut,
kun valmiiksi päällä olleet liputtivat mukavasti puolitangossa!
Omista sukistani tulivat kivat ruutusukkikset.
 
 
Jumpsuit minikoossa! Voiko olla mitään syötävämpää? :D
Vähän tuli kasvunvaraakin hihoihin ja pulttuihin,
mutta täytyyhän sitä kaikkeen varautua...

 
Ostin viime vuoden puolella strechfarkkua,
käyttämättömänä se tuolla hyllyssä on ollut 
ja päätin viimein kokeilla tehdä siitä farkkulegginsit,
minikoossa totta kai.
Kaveriksi kaivoin tilkkukasasta punavalkoista pallotrikoota
ja tein pikkuisen topin.

 
Kirsikkakangasttilkkuja jäi sänkyprojektista,
joten päätin hyödyntää tilkut essumekkoon yhdessä tuon saman strechfarkun kanssa.
Tuloksena oli ihana käännettävä mekko punaisine neppareineen.

 
Tässä se mainitsemani sänkyprojekti.
Ystäväni löysi SPR:n kirppikseltä ihanan nukensängyn,
käveli se kainalossaan luokseni ja tuumasi, jotta:
 "Jos sä et tätä osta, mun on pakko ostaa. Ei tätä tänne voi jättää!"
No ei voinukkaan :D
Meille se sitten tuli sillä ehdolla,
jotta jos ei kotiudu, niin kannan sen kaverille.
Patjan, tyynyn ja peittotäkin tein kangaskasassa kauan lujuneesta tikkikankaasta.
Petivaatteiden lakanakankaan sain myös samaiselta ystävältäni.
Pussilakanaksi sopi mainiosti kirppislöytötyynyliina.
 Päiväpeittoon tyttö valitsi kirsikkakankaan,
jonka toiselle puolelle laitoin ruutufroteeta.
 
 
Raivaussiivouksen lomassa tyhjentyi lasten lipastosta kokonainen kaappi!!!
Löytö sellainenkin :D 
Sunnuntaiprojektina meille siis valmistui eilen vaatekaappi pikkutytöille.
Henkareita väänsin viime viikolla iltani iloksi
ja tyttäreni jo patisti tekemään paljon lisää!
Pienen retropeilin vielä haluaisin löytää tuohon "tyhjälle" seinälle, 
niin tätä voisi kutsua vaikkapa oikeaksi vaatehuoneeksi!

torstai 17. tammikuuta 2013

Jos tällä ei parane, niin ainakin tulee parempi mieli!

Meillä siis sairastellaan. Tai poika sairastaa jo toista viikkoa.
Alkaa olla äidin järki jäässä ja toimettomuus saa kolotusta aikaiseksi, ihan joka paikassa.
Poika rutaji tuossa yksi päivä, kun sisko laittoi HeviSaurus -teepparin päällensä,
jotta miksei hänellä ole dinosauruspaitaa!?!
No äiti tekee!
Sylittelyä ja ompelua,
niillä on ihana ja toivottu paita tehty.